Saana, Sani ja Tipi: elokuuta 2015

Kesäloman vika viikko läks käyntiin. Kyllä on taas nopsaan mennyt aika... Mä vähän hurahdin noihin kaikkiin aarteisiin mitä metsästä tällä hetkellä löytyy; marjoihin ja sieniin siis. Ja kun vielä sattuu olemaan kavereissa yhtä hurahtaneita, niin homma meinaa ehkä vähän karata käsistä :D Mustikkojen osalta pakastin sanoo jo, että jotta "ei mahdu!". Silti ollaan Ilsen ja issikka tyttöjen kanssa menossa mustikkaan taas huomen aamulla...koska se on vaan niin kivaa!! Täytynee leipasta mustikkapiirakka huomenna, että saan saaliin käytetyksi.

Sienien kanssa meinas eka iskee epätoivo, mutta onneksi Marianne "the sieniguru" lähti opastamaan ja "metsästys"avuksi! Sen jälkeen onkin palailtu reissuilta aina kori täynnä kultaa (=kanttarelleja). Sienestäminen vaatii toisinaan vähän seikkailumieltä mutta se on myös joka kerta yhtä sykähdyttävän ihanaa löytää niitä keltaisia "hattupäitä", joten totally worth it! Yks reissu oli ihan erityisen Indiana Jones-henkinen, kaikenlaisine nokkospuskissa, kosteikoissa ja ihmisen kokoisissa pöpeliköissä rämpimisineen. Me eksyttiin siis :D Mutta sen eksymisen seurauksena löydettiin myös vahingossa ihan valtava vattu-esiintymä, paikillistettiin se jälkeenpäin ja nyt on hurahdettu niihinkin :D Kiitos Marianne, Minni ja Robin (ennakkoluulottomasta) seurasta ja hauskoista reissuista!!

Tiettekö muuten miten pienet shelttiset(ja omistajankin) saa hyvin väsytettyä? Aamusta 3 tuntia mustikkametsässä, iltapäivästä 2-3 tuntia sienessä/vattuilemassa(ei niin helppokulkuisessa maastossa) ja sen päälle vielä parin tunnin iltalenkki metsässä kavereiden kera. Koirat varmasti nauttii tästä mun aktiivilomasta täysin siemauksin. Mutta veikkaan myös, että ne on ihan onnellisia, kun ens viikolla suuntaan töihin ja ne saa oven sulkeuduttua käpertyä sohvan nurkkaan nukkumaan univelkojaan pois :D

Tää loppu onkin sitten silkkaa pentuhehkutusta, eli ketä ei kiinnosta (tai pelkää pentukuumetta) niin nyt kannattaa klikata muualle ;) Käytiin mun äidin kanssa moikkaamassa Kujetta viime lauantaina...Poju oli silloin päivää vajaa 5vk. Voi jestas miten suloinen persoona hää on *tähän sydän*. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä Kujetta kerrakseen :)

Moi, mä oon Kuje! Tuukko leikkimään?

Mitäs sit keksis?

Äipän kanssa

Ihana Peppi-äiti

Blogi on ollut hiljainen, koska en ole jaksanut, enkä halunnut kirjoitella mitään. Ehkä nyt on aika lopettaa hiljaiselo...Tässä siis reilu 3 kuukautta tiivistettynä yhteen postaukseen. Tulee nyt lähinnä kuvien muodossa, kun en muista mitä kaikkea ollaan touhuiltu :D

Toukokuun lopussa Sani-pieni täytti 10-vuotta!

"Sus on kaikki mitä ikinä haluun

Sä saat mut nauraan ja kyyneleet valuun

Sus on kaikki mitä ikinä haluun"

Onnea pieni täyden kympin tyttö!

Taisin viime postauksessa kirjoitella, että Sani muuttui vaisuksi ja masentuneeksi Saanan kuoleman jälkeen. Lopulta ihan siinä määrin, että aloin pohtia voiko syy olla elimellinen. Varmuuden vuoksi käytiin sitten lääkärissä verikokeissa. Lääkäri totesi Sanin olevan erittäin hyväkuntoinen, vahvasydäminen ja terveenoloinen. Puhtaista hampaistakin saatiin jälleen erityismaininta. Niin ja niissä verikokeissa kaikki myös kunnossa. Koti-ohjeeksi saatiin touhuilla kaikkea kivaa, harrastaa ja treenata. Ja jos kaiken kivan jälkeen vaisuus vielä jatkuu kesän lopussa, niin sitten takaisin pohtimaan asiaa uudestaan. Onneksi aika auttoi ja nyt Sani on taas ollut normaali, iloinen itsensä. Niin parasta :)

Me otettiin siitä kesän yhdestä helle viikonlopusta kaikki ilo irti ja suunnattiin laguunille

Tää paikka ja nää maisemat on vaan jotain niin speciaalia :)

Onnellinen koira. Taas. Onneksi!

Aika autuaan onnellinen ilme tälläkin, sanoisin :D

Hiljaa lipuen ja nautiskellen

Pisaroita metsästän...

Aina niin viisas ilme :D

Kaverit tekee ilosta tuplan!!

Hellepäivää parhaimmillaan

10-vuotiaat sisarukset joita ei ikä paina :)

Muutamissa tokokokeissa ollaan Sanin kanssa ehditty pyörähtää. Kahdessa viimeisessä ykköset on olleet enää tosi pienestä kiinni eli ehkä suoritusvarmuus alkaa pikku hiljaa löytyä? Nyt kuitenkin pieni koetauko, että saadaan uudet säännöt opeteltua. Toiveissa on, että päästäisiin kokeilemaan koe-onnea jo syksyn aikana, katsotaan miten toiveiden käy :) Tässä video yhdestä kokeesta. Sataa, sataa ropisee, mutta pieni sateenkestävä Saniainen pistää parastaan, joten ykkönen jää vain 7 pisteen päähän ruudun nollautuessa (ja sekin jäi vain metristä kiinni). Tuomarin sanoin: se oli niin varma suoritus, että liikkuri oli selvästi vain pistänyt ruudun väärään kohtaan :D

Sani VOI 2

Tipikin on käynyt korkkaamassa AVO-luokan, tosin epiksissä vain...Marianne ehdotti, että lähdettäiskö kokeilemaan ja mehän lähdettiin, koska niin hullu mä olen :D Liikkeethän meillä oli ihanasti rempallaan ja tiesin sen, mutta kun ei tää oo niin kauheen vakavaa! Eikä se mikään katastrofi ollut. Paljon kaikkea pientä viilattavaa ja sitten vastapainoksi melko hieno luoksetulon pysäytys, tosi hienot kaukot ja ennenkaikkea läpi kokeen säilyvä vire, into ja heiluva häntä. Kotiinviemisiksi saatiin rutkasti kokemusta ja treeni-intoa sekä 2.sija (oisko 6 koirasta?) ja hienot palkinnot! Kaipa tän kisavideon kehtaa julkaista?

Piipa epistelee

Seuraavat kuvat eivät ole kokeesta vaan Mika Jalosen ja Krista Karhun tokopäivästä, joka oli joskus toukokuun lopussa. Kuvat on ottanut Oona Mäki.

Nyt ollaan viimeiset kaksi viikkoa vietelty kesälomaa. Ja toiset kaksi vielä jäljellä, ihanaa!! Helteet ei ole tänä kesänä hellineet, mutta näin koiranomistajana ei haittaa :) Normaalista tähän aikaan vuodesta ei koirien kanssa pysty muuta kuin uimassa käymään. Nyt ollaan pystytty lenkkeilemään pitkiä metsälenkkejä joka ikinen päivä. Ja koska meidän taikametsässä ei sada juuri ikinä, niin olen vain kerran tämän kesän aikana kastunut oikein kunnolla. Oikeesti! Kengistä kyllä vähän useammin. Siinä metsässä on oikeasti jotain taikaa :) Mustikoiden kerääminenkin on miellyttävää puuhaa kun on raikas ilma. Ja kun käy keräämässä mustikoita, niin voi palkaksi nauttia tällaisia:

Idea "varastettu" Sirpan fb-päivityksestä, kiitos :) On muuten ihan suussasulavan ihanaa!!

Muutamilla kuvausreissuilla ollaan käyty. Tässä kuvia Hangosta.

"Pikku Ferrari" pääsi posettamaan ison Ferrarin viereen ;)

Siinä kurkkaus meidän kesään.

Syksylle onkin tiedossa jotain uutta ja sinistä, kun tällainen pieni Kuje-kujeilija liittyy laumaan muutaman viikon päästä ;) Pennuntuoksuinen syksy siis tulossa, iiihanaa!!

Kuje 2 vk (kuvattu 19.7.2015)

Tyhjentelin (=siirsin kuvia ulkoiselle kovalevylle) tässä päivänä eräänä konetta ja törmäsin vanhoihin RAW-kuviin jotka oli unohtuneet koneen kätköihin. Nää on otettu vain vähän ennen Saanan sairastumista ja ehkä siksi ne olikin multa unohtuneet. Ne oli kuin tuulahdus jostain menneestä ajasta. Voi itku tätä ikävää....