Miksei aina voi olla perjantai, se on viikon paras päivä...

...paitsi tällä viikolla se oli ehkä kuitenkin maanantai :D Mulla oli siis maanantaina vapaapäivä, joten aamupäivästä 2,5 tunnin peltorallatus Ilsen ja issikoiden kera..Aurinko paistoi ja linnut lauloi (kiuru ainakin, joten kuukausi kesään siis!!), niin ihanaa!!

Jesta näissä kuvissa on hirveet värit, mutta kun ovat niin täynnä iloa ja riemua :D

 

Seriffi ja ylin järjestyksenvalvoja.. ;)

 

Kevään väri? :D

 

Rapa-rinsessat :)

 

Se pakollinen edustuskuva!

 

Pipa, tässä vaiheessa vielä yllättävän siistinä ;) Ihan kuin tuo neidin merleväri olisi vähän puhdistunut...tää on toki se parempi puoli, mutta silti...:)

 

Iloinen neiti Tipitii!

 

Kivalla päivällä oli myös kiva ilta, kun suunnattiin jälleen Lohjalle Jennan treeneihin :)

 

Illan rata näytti tältä

 

 

Meidän onnistuneiden treenien putki jatkui!! Miten tästä on yhtäkkiä tullut näin helppoa :) Alku oli kuulemma joltain parin viikon takaiselta Viitasen Annen 3-luokan radalta. Putkesta 5-hypylle kokeiltiin ensin putkijarrun kera, no problem, hyvin kääntyy!! Jenna kehui taas Tipin kropanhallintaa ja taitoa kääntyä niin pienesti nopeasta vauhdista:) Kokeiltiin myös leijeröiden kakkoshyppy, hyvin toimi ja oli kyllä se hauskempi vaihtoehto, kun koira sai vaan painattaa :) Loppuradan kanssa ei mitään ihmeempää ongelmaa, vähän meinasi mennä taas varmisteluksi mun osalta, joten keskityttiin siihen täysillä liikkumiseen. Osasin, ihanata :) Jenna sanoi, että meidän kannattaisi ottaa nyt kunnon kisarupeama, että saadaan vietyä tuo treenien varmuus ja osaaminen myös sinne kisaradoille!! Ne kun ei tule muuta kuin kisaamalla!! Tuo on varmasti ihan totta ja Piipa onkin nyt ilmoitettu kisoihin, iiiks :D

 

Ihanat, ihanat treenit!

Perjantaina taas aksaamassa. Suvi oli suunnitellut (kuulemma ihan meitä ajatellen) radan jossa teemana paljon leijeröintiä, irtoomista, koiraan luottamista...Näytti tosi haastelliselle, mutta ajattelin, että onnistuu jos pilkotaan pieniin pätkiin ja palkataan paljon...olin väärässä! Tipille ongelmaa tuotti ainoastaan pussille leijeröinti, muuten suurin ongelma olin minä, kun jäin vähän väliä suu auki tuijottamaan Tipin menoa :) Varsinkin alun leijeröinnin (kaksi hyppyä ja putkeen, puomin takaa ohjaten) en olisi never-ever uskonut onnistuvan ja se meni heti ekasta kerrasta!! Jestas, koska me on tällaista opittu? Samoin kahden hypyn leijeröinti putken takaa ja putkesta putkeen leijeröinnit eivät tuottaneet niin mitään ongelmaa... Nähtävästi tuollainen kaukaa ohjaaminen sopii Tipille enemmän kuin hyvin! Ihan huikeeta, saisko tätä fiilistä purkitettua ja säilöttyä? :)

Pussille leijeröinti (puomin ja putken takaa) oli sitten se ainut kohta joka ei vaan onnannut. Pallon kanssa saatiin tämäkin kohta onnistumaan, mutta ilman ei vaan millään. Pussi on selkeesti Tipille vielä sen verran epävarmempi este, että se tarttee mut lähemmäs ohjaamaan. Lopuksi tehtiin koko rata kahta vikaa estettä(pussi ja hyppy) lukuun ottamatta kerralla nollana läpi!! Jälkeenpäin vähän harmitti, etten tajunnut pyytää videoimaan tota meidän vikaa suoritusta...:( Siitä olisi saanut aivan loistavan tsemppivideon niihin hetkiin, kun ollaan taas sössitty jollain kisaradalla :D

Ihan tuntuu, kuin oltaisiin vähän kehitytty, ehkä se treenaaminen oikeesti kannattaa ;) No tosin ajattelin ilmoittaa Tipin kisoihin, jotta eiköhän me sieltä saada taas kunnon palautus maanpinnalle ;) Siihen asti nautin näistä ihanista onnistumisen hetkistä mun ihanista ihanimman aksakaverin kera :)

Loppuun vielä vähän lenkki-iloittelua. Kaikki kuvat on ottanut Eija Tienhaara :)

Ystävän kanssa on ihana viilettää!!

 

Hurjaa menoa :)

 

 

 

Riekkujaiset

 

Kuono kohti uutta viikkoa, kivaa sellaista kaikille :)

 

 

Valehtelisin jos väittäisin...

että ollaan tokoiltu paljon, mutta sen verran kuitenkin, että jotain edistystä on tapahtunut :) Ehkä laatu on sitten korvannut määrän!! ;) Sen verran monet treenit on kuitenkin jääneet kirjaamatta, etten edes yritä kirjoitella kaikkea, mutta laitan tärkeimmät pointit itselleni muistiin :)

Viime viikolla käytiin treenimässä tälläisellä kokoonpanolla:

Pipa, Saniainen, Saanu, Tao ja Taavi

Sanin kanssa mm. ruutua. Extempore mieleen pälkähtänyt treeni-idea osoittautui tosi toimivaksi! Otettiin siis lähetyksiä kosketusalustalle. Mikaela kävi aina palkkaamassa ruutuun, mä kutsuin takaisin ja lähetin taas uudestaan vaihdellen etäisyyttä. Oli muuten tehokasta. Mitä enemmän toistoja, sitä suuremmaksi kävi ruudun vetovoima! Kiltisti Sani tuli aina kutsusta luo, mutta sinkaisi saman tien luvan saatuaan takaisin ruutuun!! Ja Sani oli kyllä liikuttavan yksioikoinen ja suunnisti joka kerta alustalle eikä kertaakaan edes yrittänyt Mikaelan(=palkan) luo :) Vitsi miten hyvä treeni!! Aikaisemmin ollaan rakennettu intoa namikupin avulla, ihan huisan mahtavaa jos voitaisiin nyt jättää se vaikka kokonaan pois :) Mikaela ehdotti, että alustaa voisi vielä vahvistaa erikseen naksuttelemalla ja tehdä siitä niin super-kivan jutun, että alustasta tulisi eräänlainen palkka jo itsessään. Kuulostaa kokeilemisen arvoiselle jutulle ja tätä ollaan vähän otettukin, kun olen naksutellut Sanille iltaruuan alustan läpsimisestä :)

Parit ESS-workshopit ollaan myös ehditty käydä, jossa toisessa pohdittiin tätä ruutu-hommaa Jenni-koutsin kanssa. Nyt vuorostaan keskityttiin treenimään oikean paikan löytämistä, jättämällä koira seisomaan ruudun sivulle, taakse, viereen, mihin tahansa ja siitä käskyllä ruutuun. Palkka oikeaan kohtaan hakeutumisesta, hyvin toimi! Tätäkin tarttis vaan treeniä, tulkaa jo valoisat illat!! Ruutu on aina ollut Sanille yksi epävarmimmista liikkeistä, joten josko tän kevään projekti olisi tehdä siitä oikeesti varma liike!! Nyt on ainakin taas semmoinen fiilis, että tästä voisi hyvinkin tulla valmista :)

Tehokaksikko

 

Piipa sitten on vastaavasti treenannut paikkista. Alunperinhän me lähdettiin rakentamaan tätä etupalkan avulla. Toimi tosi hyvin niin kauan kun se palkka oli siellä edessä...Sitten luin Lillin ja Iitun blogista juttua seuraamiskurssista ja vaihdettiin metodi lennosta toiseen:) Jätin etupalkan pois ja lähdettiinkin rakentamaan hommaa häiriön kautta. Hypin, pompin, juoksentelin, heiluttelin käsiä, lauloin, heittelin leluja, kävelin Tipin vierestä, takaa, yli...mitä ikinä keksinkään :) Alkuun palkkasin tosi tiheään ja ihan uskomatonta miten nopeasti Tipi ymmärsi ajatuksen! Isoin ongelma ennen tätä oli vääränlainen eli liian korkea vire. Piipa oli ikään kuin koko ajan terästäytyneenä seuraavaan käskyyn, enkä saanut sitä hoksimaan, että homman juju on vaan olla paikallaan :) Näiden häiriötreenien kautta liikkeen idea valkeni tosi äkkiä ja nyt Piipa makaakin paikallaanoloissa tosi rauhassa ja keskittyneesti! Ihan parasta oli, kun Jenni sanoi ESS-treenien päätteeksi, että Tipillä on tällä hetkellä täydellinen "ilme" paikallaanolossa, jes!!:) Mutta koska en myöskään halua Tipin oppivan, että mä pidän sille koko ajan jotain "showta", niin häiriöiden vastapainoksi olen yrittänyt muistaa ottaa myös niitä paikallaanoloja joissa seison vain paikallaan, eikä mitään tapahdu. Aika sen näyttää miten homma lopulta alkaa toimia, mutta tuntuisi, että ollaan ehkä löydetty se meille oikea tyyli!! :)

 

Onnistuneiden treenien jälkeen uni maistuu :)

 

Paljon muutakin ollaan tehty, mainitsemisen arvoisia juttuja, joista olisi kiva kirjoitella, mutta koska blogitekstikään ei voi olla määräänsä pidempi, niin olkoon tämä tässä...:) Pakko kuitenkin mainita yksi ihan huippujuttu: meillä on nyt vakkari toko-treenipaikka ohjatussa ryhmässä keväälle ja kesällä!! Super :) Treenit alkaa jo 2 viikon kuluttua!! Arvatkaa kuka on niin happyhappyhappy :)

 

Loppuun vielä kaksi kuvaa, joiden molempien kuvatekstiksi sopii "Suomen talvi". On tää ollut kummallinen talvi ;)

 

 

 

 

Synttärihuumaa!!

Maailman ihanin Saana-murunen täytti lauantaina 13-vuotta!!

ONNEA, ONNEA pikku-kultamurunen!!

"Muistatko ystävä lapsuuttain,

olin suloinen karvakeräsi vain.

Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin,

ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.

Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä,

en muistanut tehdä sitä lehden päällä.

Aina huolella hajustin mattosikin,

kerrassaan tempuin niin taitavin.

Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas,

-miten opettaisin aarteeni taitavammaks?

Et arvannut silloin ikää kun saan,

nämä temppuni jäävät jo unholaan.

Ja kun suureksi varttuu lapsonen tää,

on älyä täynnä sen pienoinen pää.

Nyt huomaat sen varmaan jo sinäkin,

Olen aarteesi parhain ja rakkahin!!"

 

Muutama harmaa karva saattaa kuonosivusta löytyä (vaikka ei hirveästi niitäkään) ja kuulo on huonontunut, mutta muuten ei vanhuus vielä muoria vaivaa :) Mitään lääkityksiä ei ole, sydän on vahva kuin nuorella tytöllä (kuunneltu viimeksi 2 viikkoa sitten) ja mielikin virkeä ja iloinen :) Mikäs siinä siis pitkää ikää juhliessa :) On nää synttäripäivät silti aina vähän myös haikeita, varsinkin vanhempien koirien kanssa...aika lentää ihan liian nopeasti...

Sunnuntaina oli Birka-ystävän vuoro täyttää vuosia. Birkan mittariin pärähti kunnioitettavat 14 vuotta!! Ja siitä se ajatus lähti...Synttärijuhlat oli merkattu kalenteriin jo viikkoja aikaisemmin ja sunnuntai-aamuna suunnattiin vihreään metsään 5 naisen ja 8 koiran voimin :) Eijalla oli kamera mukana, joten muutama kuvatus synttärilenkiltä:

 

Ihanaiset päivänsankarit:

Birka 14v ja Saana 13v

Kuva Eija Tienhaara

 

Se epävirallisempi synttäripose :D Vähänkö he on suloiset :)

Kuva Eija Tienhaara

Muorit metsässä :)

Kuva Eija Tienhaara

Sankarit ja muu juhlaväki edustaa :)

Kuva Eija Tienhaara

 

Lenkin jälkeen käytiin vielä kahvittelemassa ja herkuttelemassa. Koiruudetkin saivat osallistua herkutteluun, kun Eija oli varannut kaikille siankorvat, nams kyllä maistui!! Kiitos vielä ihanasta synttäripäivästä kaikille mukana olleille :) Ja kohtahan sitä on taas aihetta juhlaan ;)

   

Mä joka päivä töitä teen...ja aksaan :)

Vitsit, kun aksaaminen on kivaa :D Nyt ollaan viikon sisään käyty kolmet treenit, kun sattui tällainen treenisuma. Vakkaristi en haluaisi näin tiuhaan treenata (lepopäivät ja ihan vaan "vapaalla" olokin on koiralle tosi tärkeää), mutta kyllä tää tällainen joskus satunnaisesti menee :) Tipiä tiukka treeniputki ei haitannut yhtään, tosin mun on vaikea kuvitella sitä ikinä koskaan niiiin väsyneeksi, etteikö innostuisi kivasta touhuilusta ;)

Perjantaina oli oman seuran normi viikkotreenit. Huisan kivat treenit ja kiva rata, juoksemista ja haltuunottoa. Tosin treenien jälkeen oli (jälleen kerran) fiilis, että Piipa kyllä ansaitsisi paremman ohjaajan ja mulle sopisi ohjattavaksi joku hidas lompsottaja mopsi tai vastaava ;)

Maanantaina ajeltiin Lohjalle Jennan treeneihin. Töitten takia myöhästyin 10 minuuttia, joten rataantutustuminen jäi vähän vajaaksi ja kun se rata ei kuitenkaan ollut mikään helppo...Ei mikään paras aloitus, mutta nää oli silti yhdet onnistuneimmista treeneistä mitä meillä on ollut! En tiedä mitä taikuutta Jenna käyttää, mutta jotenkin kaikki tuntui niin helpolta ja vaivattomalta. Mun ohjaaminen oli rauhallista ja sujuvaa, tooosi epätyypillistä mulle, ja (tai varmaan juuri siksi) Tipi tuli ihan huikean hienosti kaikkiin ohjauksiin ;) Piipa sai Jennalta erityiskehut tiukoista, mutta vauhdikkaista sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä. Jenna sanoi, että Tipi hallitsee kroppansa niin taitavasti, että sen ei tarvitse edes jarruttaa noihin käännöksiin :) Lopuksi treenattiin vähän itsenäistä puomia. Ja Pipahan osaa nähtävästi suorittaa puomin, vaikka mä jäisin käskyttämään esteen alkuun..aina yhtä hämmentävää, kun koira osaa jotain mitä en tiennyt sen osaavan ;) Me kyllä niin ylitettiin itsemme ja monta kertaa näissä treeneissä, ihan huikea fiilis!! Voi kunpa joskus uskaltaisin myös kisoissa hyödyntää noita Tipin vahvuuksia ja poistua sieltä omalta mukavuusalueeltani...!!! Joku päivä...

Tiistaina jatkettiin Jennan yksärillä. Treenikavereina meillä oli Kajsa ja velipoika Tuima sekä Suvi ja Dippi. Radan "ajatuksena" oli mennä täysillä, ilman varmisteluja. Sekä rytmitys ja linjat. Mä oon ohjaajana niin henkeen ja vereen varmistelija, että nää oli mulle ihan huisan vaikeat treenit :D Mut aika hienoja pätkiä saatiin tehtyä, kun lopulta uskalsin luottaa koiraan :) Vaikea leijeröintikin onnistui niin hienosti, että unohdin loppuradan kun hämmästyin niin kovin :D Sain sitten vähän (ansaitusti!) noottia tuosta mun luottamuksen puutteesta ;) Meidän (tai siis mun!) ikuisuusongelma, I know!! Haastellista oli mutta kivaa!! Jennan treeneistä jää kyllä aina sellainen onnistuja-fiilis, jopa silloinkin kun kaikki ei menekään ihan putkeen :) Jenna sanoi treenien aluksi, että näissä treeneissä sitten juostaan ja tulee hiki..eikä kyllä liioitellut yhtään :D Tänään on jaloissa tuntunut, että eilen juostiin... Tehokkaat treenit siis!! Ihan parhautta :) Seuraavia kertoja ootellen :)

"Mami, mä oon ihan hirmuisen taitava!! Voisitko opetella uskomaan siihen?!?"

Kuva Eija Tienhaara

Tokoiltukin ollaan, mutta niistä enemmän seuraavaan postaukseen..Kukaan ei ehkä jaksa tätäkään romaania lukea :)