keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tassuvamma ja tokoilua

Viime viikko meni lomaillessa, joten maanantaina käytiin ekan lomapäivän kunniaksi "korkkaamassa" sänkipellot, tämän syksyn osalta siis. Kivaa oli!

 
 


 

 
 
Itku pitkästä ilosta! Loppulenkistä rupesin ihmettelemään miksi Tipin tassusta tulee verta? Kannuskynsi oli sitten revennyt vauhdin tuoksinassa :( Lenkin jälkeen siis reissu eläinlääkäriin, jossa revennyt kynnenosa napsaistiin irti ja tassu pistettiin pakettiin. Ja Pipaselle määrättiin saikkua, joten siitä eteenpäin meidän elämä koostui sidetarvikkeista, antibioottivoiteesta, kaulurista ja kumisukasta. Ja remmilenkkeilystä. Mutta siinä ne huonot uutiset!
 
Jälkikäteen kuvia selatessani huomasin, että tässä kuvassa kynsi on jo revennyt. Ja tyyppi vaan viilettää. Tää tyty ei nähtävästi ihan pienistä valita...
 
 
Hyvät uutiset on sitten, että kynsi repeytyi aika pienesti! Kynsi/tassu ei mitä ilmeisimmin ole ollut kipeä, koska se ei ole Tipiä millään lailla vaivannut missään vaiheessa! Energisyydestään huolimatta Pipa ei ole yhtään hyppinyt seinille, vaikka kaikenmoinen riekunta ja vapaana viiletys on ollut nyt jo yli viikon verran pannassa (liikuttavan kiltti ja sopeutuvainen tyttö!). Ja nyt, 10 päivää epäonnisen peltorallatuksen jälkeen, kynsi alkaa olla niin hyvässä mallissa, että voidaan lopettaa siteen käyttö! Riekkumisen suhteen himmaillaan vielä tovi, joten jatkamme vielä remmilenkkeilyä, mutta hiphei ja hurraa, aika helpolla me sitten kuitenkin päästiin!
 

"Voisiks mä olla se sulle, se tunne. Anna mun olla syypää sun hymyyn"
Kiitos Eijalle suloisesta kuvasta!
 
 
Loman treenisuunnitelmat typistyi sitten tokoiluun (alun perin olin ajatellut, että oltaisiin aksailtu myös). Sani treenaili piirimestiksiä ajatellen ja Tipin kanssa otettiin lähinnä kaukokäskyjä ja vähän kapulan luovutuksia. Mitään rajumpaa ei tassun tähden uskallettu. Tiistaina käytiin treenailemassa Mikaelan ja poikien kanssa. Ja treffattiin ekaa kertaa tämä söpöliini
 
Meijän uusi treenikamu: Tsempi :)
 
Lauantaina suunnattiin sitten Askolaan Uudenmaan TOKOn piirimestaruuskisoihin. Oltiin Sanin kanssa mukana Impivaaran Hallien joukkueessa ja olikin tosi kivaa, oman kisaamisen lisäksi, päästä seuraamaan niin monen tutun koirakon hienoa yhteistyötä ja todistaa monen monta onnistumisen hetkeä. Onnea vielä teille kaikille taitaville!! 
 
Me jatkettiin meidän vakkari tuloslinjalla, 210p ja 3-tulos kahdella nollalla (ruutu ja liikkeestä istuminen). Lisäksi neiti kikkailun mestari palautti metallin liikkeenohjaajalle, joten tuomarin ja yleisön nauratus tuli hoidettua myös samalla :) Tuomarina voittajassa oli Ossi Harjula.
 
Liikekohtaiset pisteet näytti tältä:
 
Paikallaanolo 10
Seuraaminen 8
Liikkeestä istuminen 0
Luoksetulo 7,5
Ruutu 0
Hyppynouto 10
Metalli 7
Tunnistusnouto 8,5
Kauko-ohjaus 8
Kokonaisvaikutus 8
 
Ja tässä video KLIK
 
Olen nyt tosi kovasti pohdiskellut mistä tää meidän tulostaso johtuu? Sanin taidot ja osaamistaso on mun mielestä tällä hetkellä erittäin hyvät ja ne pitäisi helposti riittää ykköstulokseen, myös tiukallakin tuomarilla. Ruutu on ehkä ainut poikkeus, siihen tarvitaan vielä hienosäätöä. Ongelma on kai sitten varmuudessa ja siinä etten osaa ylläpitää liikkeitä? Me ollaan nyt joka kokeessa nollattu 2-3 liikettä + yleensä mokailtu pienesti parissa muussa. Jotain pitäisi varmaan muuttaa meidän treenaamisessa, koska muuten tilanne tuskin tulee muuttumaan, paitsi ehkä onnenkantamoisen kautta. Olisi ehkä paikallaan varata yksäri joltain kokeneelta kouluttajalta? Tähänhän saattaa olla joku hyvinkin yksinkertainen ratkaisu olemassa, kun vain hokaisin sen...Mutta kaiken tän vuodatuksen jälkeen täytyy todeta, että TOKO on vaan ihan huikean mahtava laji!! Mun tokomotivaatio on tällä hetkellä ihan huipussa ja uskon vakaasti, että ratkaisu kyllä löytyy ja saadaan homma pelittämään. Se mitä taidoissa hävitään, niin sisussa voitetaan! Ja onhan mulla ihan parhaat karvakorva-ystävät joiden kanssa tokoilla. Ne jotka on aina valmiita, aina innokkaita ja jotka tykkää tästä lajista vähintään yhtä paljon kuin minä! Se joka väittää, että toko on tylsä laji, niin tervetuloa kysymään Sanilta tai Tipiltä :)
 

Tytön on paras ystävä on möhkö! t. Sani
 
 
 
 
  . 
 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Päivitystä muuten vaan

Pieni sininen ja lelut on olleet tällä viikolla vähän hasardi yhdistelmä. Ensin narupallo lensi neidin riepotuksesta päin ikkunaa (ei vaurioita!). Seuraavana päivänä lennätti saman pallon kaaressa keskelle keittiön pöytää (ei vaurioita!). Olisiko kolmas kerta toden sanonut? Se jäi selvittämättä, koska pallo on nyt visusti takavarikoitu ;) Toissa päivän treeneissä otin luoksetulon pysäytyksiä, joista palkaksi heitin frisbeen. Muuten hyvä idea, paitsi, että sininen sekopää yritti napata frisbeen suoraan lennosta tehden samalla piruetin ilmassa ja tippui kyljelleen maahan (ei vaurioita!!!). Tai ei ainakaan näennäisesti, koska neiti singahti samantien ylös ja frisbeen perään, samalla kun mä haukoin henkeä pelästyksestä. Olen nyt parina iltana antanut ruuan seassa vähän magnesiumia, just in case, vaikka tosiaan näyttäisi että selvittiin ilman ruhjeita. Seuraavalla fyssarikäynnillä sitten selviää totuus...


On Pipa muutakin tehnyt kuin aiheuttanut mulle sydämen tykytyksiä. Niin kuin vaikka tosi hienosti tokoa! Sanoisin, että ollaan päästy nyt joteskin tosi samalla aaltopituudelle, kun tuntuu, että edistymistä tapahtuu ihan silmissä! Luoksetulon pysäytys on tosi hieno! Pitää vaan keksiä siihen joku muu palkkaus kuin lelun heitto taakse, ei enää tuollaisia kylkiplätsähdyksiä kiitos! Nouto sujuu muilta osin, vain lopun kapulanluovutus vaatii hienosäätöä. Kaukotkin edistyy pikku hiljaa. Paikkista ei olla tehty yhtään, kun se on niiiiin tylsä liike! Siitä se meidän kisavalmius varmaan tulee taas loppu viimein olemaan kiinni...Ruutu on Tipin aivan ehdoton lemppari tällä hetkellä, se suorittaa sitä välillä ilman käskyäkin. Kerran jopa juoksi sinne kesken lelun riepotuksen, ihana hönönen :D

Iloista noutelua!

Sanin kanssa käytiin viikko sitten tokokokeessa. Se täysosuma, jossa kaikki liikkeet onnistuisi samassa kokeessa, antaa edelleen odottaa itseään! Mutta me ollaan sinnikkäitä, kyllä se tulee vielä! Seuraaminen oli hieno! Se olisi kuulemma ollut 10 ilman yhtä vinoa ja hidasta perusasentoa. Ja Sanin asenne oli niin hieno! Kolmesta nollasta huolimatta saatiin kokonaisvaikutukseksi 9 ja tuomari sanoi, että Sani on niin ihana, kun sillä on koko ajan sellainen "mitä sitten tehdään"- ilme :)  Viikon päästä olisi vielä yksi koe, ehkä tän vuoden viimeinen.. ellen sitten taas innostu.. Tulevaa koetta varten laitoin mietintämyssyn päähän ja tein uusia treenisuunnitelmia...Katsotaan mihin ne kantaa?

Toinen iloinen noutaja!
 
Saana ei oikein jaksaisi odottaa omaa treeni vuoroaan...mokoma pahis-muori :D
 
Ja pääsihän muori lopulta tekemään vähän merkkiä ja ruutua.
 
merkiltä ruutuun lähdettiin vauhdilla ja ajatukset vissiin jo tulevassa palkassa ;)

muori pinkoo!
 
ja ruutu löytyi :)
 
Kaikki treenikuvat on ottanut Kirsi Tuominen, iso kiitos kuvista!! :)
 
Tää päivä onkin hurahtanut agilityn MM-kisojen parissa jännittäessä. Kiitos Marille huipusta seurasta ja kisastudion tarjoamisesta!! Niin jännää oli, että nyt väsyttää ihan kympillä!! Typsyjen kanssa illasta vielä Röykkään lenkille kaverien kanssa ja sen jälkeen pikatreenit. Nyt ollaan koko poppoon valmiita yöpuulle. Ensi viikko meneekin sitten loman merkeissä, ihan parhautta! Mutta nyt heippatirallaa ja hyvät yöt!
 
Loppuun vielä yksi kuva:
 
Ihanaiset, sisko ja sen veli eli Sani ja Tilli!
Kuva Kirsi Tuominen