sunnuntai 25. elokuuta 2013

Me ollaan sankareita kaikki!

Reilu kolme viikkoa sitten sain Miialta tällaisen viestin:

Moro! Lähdetkö Tipin kanssa piirimestaruustokoon joukkueeseen 24.8. Porvooseen? Alempien luokkien koirista on pulaa





Kotoolta startattiin jo seiskan aikaan (meidän vuoro oli klo 11), koska mentiin Ilsen kyydillä ja halusin nähdä kavereiden suoritukset :) Tipille tuli siis vähän odottelua, mutta en uskonut sen haittaavan menoa :) Mua jännitti ihan kamalasti, siis oikeesti tosi paljon!! Sanin kanssa kisaamista ja Tipin aksakisoja en jännitä melkein ollenkaan, silleen pienesti ja sopivasti vaan :D Mut eka kerta onkin aina se pahin! Toisella kerralla on jo paljon helpompaa ja siitä eteenpäin tuntuu jo ihan kivalta;) Sanoinkin kaverille, että jos mua aina jännittäisi tällä tavalla, niin lopettaisin kisaamisen saman tien :D

Alo-luokan tuomaroi Carina Savander-Ranne. Olin etukäteen kuullut, että on tiukka ja vähän ilkeäkin tuomari. Täytyy tunnustaa, että tästä syystä johtuen, en uskaltanut mennä sanomaan, että jätetään paikallaanolo tekemättä, joten toteutin skippauksen toisella tavalla :) Eli liikkeen alussa, kun muut sanoi "paikka", niin kuiskasinkin Tipille "tule". Onnistui hienosti eikä häiritty millään lailla muita :) Niin ja tuomarikaan ei oikeasti ollut yhtään ilkeä eikä edes kauhean tiukkakaan:)

Tässä liikekohtaiset pisteet

Luoksepäästävyys    10 (Nousi ja meni vastaan rapsuteltavaksi. Ei siis täydellinen suoritus, mutta tämä tuomari ei rankaissut :))

Paikallaolo    0 (Tätä ei siis edes yritetty)

Seuraaminen taluttimessa  10  (Sanoi, että mun pitäisi seuratessa katsoa eteenpäin, nyt katson liikaa koiraa. Itse seuraaminen kuitenkin todella nättiä :))

Seuraaminen taluttimetta   8 (Loppua kohti kontakti vähän herpaantuu ja vika perusasento jäi tekemättä)

Tässä kohden liikkeenohjaaja tuli sanomaan, että mun täytyy itse päättää jätänkö koiran lopussa seisomaan vai käskenkö istumaan, hän ei sitä käskytä. Johon totesin, että oikeastaan odotin vain, että sanoo "kiitos" jotta pääsen vapauttamaan ja kehumaan koiran. Rupesivat sitten tuomarin kanssa pohtimaan, että saako liikkeenohjaaja sanoa kiitos jos koira jää seisomaan vai pitääkö odottaa tuomarin lupaa. Pohtivat ensin keskenään, sitten tuomari kävi kysymässä ohi kävelleen tuomarin mielipidettä ja sitten pohtivat vielä liikkeenohjaajan kanssa uudestaan. Videolta katsottuna tähän palaa aikaa YLI 5 MINUUTTIA!! Siis siinä kesken kokeen. Yritin siinä sitten parhaani mukaan pitää Tipillä hyvää virettä ja intoa yllä siinä odotellessa, rapsuttelin ja juttelin :) Kaikkea voi kokeessa sattua, mutta en olisi kyllä kaivannut tällaista lisähaastetta meidän ekaan kokeeseen! Isot pointsit ja paaaaljon sydämiä kuitenkin mun pienelle siniselle, jonka työinto kesti ja hyvin jaksoi vielä loputkin liikkeet tämän jälkeen, vaikka kehässäolo aika lähes tuplaantui :) Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen jatkettiin.

Liikkeestä maahanmeno  10

Luoksetulo  10

Liikkeestä seisominen  9,5 (Tipi ei liikkunut yhtään lopussa, jeiiii :)))))

Hyppy   7,5 (Lopun perusasento jäi taas tekemättä, kun Tipi olisi vaan halunnut hypytä hypyn myös takaisinpäin. Ai miten niin agilitykoira ;))

Kokonaisvaikutus   8 (Tuomari sanoi, että tämän koiran suuri vahvuus on se, että se haukkuu vain liikkeisen välissä. Kun liike alkaa, se on aivan hiljaa. Näin ollen pisteet lähtee vain kokonaisvaikutuksesta, mutta liikekohtaisia pisteitä ei mene. Käski kiinnittää huomiota asiaan)

Tulos 154p ja 2-tulos

Video kokeesta

Moni tuli kokeen jälkeen sanomaan miten harmittavaa, että 1-tulos jäi meillä vain 6 pisteen päähän. Mua ei harmittanut yhtään :) Me ylitettiin itsemme jo näillä pisteillä. Eikä me mun mielestä olisi edes ansaittu ykköstä, kun jätettiin se paikallaanolo tekemättä. Ihan oikein meni, kun meni näin :) Nyt tiedän, että Tipillä motivaatio ja vire kestää myös kisatilanteessa :) Seuraamisissa herpaantui hieman aina loppua kohden (Seuraamiskaaviot oli kyllä mun mielestä normaalia pidemmät), joten seuraamista pitää vielä vahvistaa! Ja niitä perusasentoja ;) Ja paikallaanolo laitetaan kuntoon ennen seuraavia kisoja!! Kommentit haukkumisesta oli liiankin tuttuja, Tipistä on niin tulossa Sani kakkonen. Miten niin seuraavan koiran kanssa ei tee enää samoja virheitä ;) Mutta tosi kiva, positiivinen kokemus!! Nyt on siis viralliset kehät korkattu ja hengissä selvitty:) Siitä tuo otsikko :) Eiköhän me syksyn aikana käydä vielä kokeilemassa toisenkin kerran:)

Pienet ja pätevät eli meidän joukkue Danny, Tipi ja Lucy. Ylempien luokkien edustajat Nelli ja Lauri puuttuu kuvasta. Siniset tytöt on niin vakavina ja Dannya vaan naurattaa :D
Kuva Leena Himberg

Danny ja Lucy sai molemmat 1-tuloksen :) Isot onnitukset vielä Leena ja kiitos voitto hamppareista!! Kiitokset kaikille myös kivasta seurasta ja Ilselle kyydeistä. Olipa kiva päivä :)

(Katselin muuten huvikseni koiranetistä, että Saanan kanssa aloitin tokossa kisaamisen neidin ollessa 1,4v. Sani oli 2,4v ja Tipi nyt 4,4 vuotias. Mun seuraava koira on varmaan vasta veteraani-iässä kisavalmis :D )


tiistai 20. elokuuta 2013

Tykkään susta niin että halkeen :)

Jaettu ilo tuplaantuu ja oikein hyvän ystävän kanssa jaettuna se melkeinpä triplaantuu! Uidessa ainakin, kysykää vaikka Sanilta ;)

Sani ja uikka-ystävänsä Karma
 
Nää kaksi on oikeesti niin hupaisia, kun uikkaavat mennä peräkanaa :D Tai oikeastaan se on aina niin, että Karma menee edellä ja Sani perässä. Kun Karma kääntyy, niin Sani kääntyy. Kun Karma tekee u-käännöksen, niin Sanikin tekee. Ja tätä jatkuu parhaimmillaan puoli tuntia putkeen pitkin poikin järveä. Mulle tosi helppoa, kun ei tartte heitellä keppiä tai mennä itse uimaan. Karma uittaa Sanin mun puolesta:D En ole ennen moista nähnyt, mutta ehkä tällaisia uikka-ystäviä on enemmänkin...toivottavasti! niin liikuttavan suloista :') Tässä mini-mini video näiden kahden menosta (kuvattu joskus heinäkuussa).
 
 
 
"Miten niin kesä on ohi? Miten niin ei pääse enää uimaan?..."
 
Tipi voi erinomaisesti, suorastaan loistavasti! Sunnuntaina neiti onnistui pihistämään namipussin pöydältä, repimään sen riekaleiksi sekä hotkimaan sisällön mun imuroidessa. Luulin sen jo kasvaneen aikuiseksi näistä tempuista (siis pöydältä varastelusta), mutta ehkä neiti sininen ajattelee, että tää on nyt korvausta kaikista niistä menetetyistä ruoka-annoksista, jotka meni sairastelun aikana ;) En voinut kuin nauraa :D Että juu, sairastelut on nyt sairasteltu ja arki is back, kaikessa ihanuudessaan :D
 
Kuono kohti uusia haasteita...Ja ensi viikonlopussa sitä haastetta onkin ihan riittämiin...siitä lisää myöhemmin ;)
 
Voi elämä sentään, kun mulla on pentukuume! Tai oikeastaan pentukuume yhtä tiettyä yhdistelmää kohtaan, joka on syntymässä piakkoin...Voi kääks! Emä on aivan super, isä on aivan super, kasvattaja tosi mukava, emä erittäin tukevasti tiine...ainut huono puoli on ajoitus, nyt en vaan voi ottaa, en vaan voi, en, en, en! En muista koska mun viimeksi mun olisi näin paljon tehnyt mieli sivuuttaa kaikki järkisyyt ja mennä vaan tunteella, mutta mutta...mulla on kolme koiraa, joista kaksi kisaa aktiivisesti ja Saanankin kanssa treenaan ihan yhtä lailla, vaikkei kisatakkaan, tietenkin, koska se niin tykkää! Ja kaikki nää tarvii yksilöllistä aikaa ja touhuamista. Pentu vie aikaa, paljon ja se kaikki aika olisi pois näiltä muilta. Ja kun vuorokaudessa on vaan se 24 tuntia ja viikossa 7 päivää...Joten tyydyn vaan haaveilemaan ja iloitsen näistä mun nykyisistä "pennuista" :) Aina välillä mietin, että miten mulla on voinutkin käydä joka kerta näin hyvä tuuri? Onnistun aina hankkimaan vain niitä maailman parhaita koiria ;) No ehkäpä kaikki koiranomistajat ajattelee omistaan näin, ainakin toivottavasti! :)
 
Siinä ne on, mun maailman parhaat!
 
Alla omenapuun :)
 
 

lauantai 17. elokuuta 2013

Huolta ja murhetta

Kun ahne koira alkaa nirsoilla ruuan kanssa, niin siihen on vain yksi selitys : se on jollain tapaa kipeä, tosi kipeä!! Kun Tipi siis tiistai aamulla ei huolinut kurkku-viipaletta ja illalla jätti iltaruokansa lähes kokonaan syömättä, tiesin, että sillä ei todellakaan ole kaikki hyvin...:( Neiti vaan seisoi kupin vieressä tuijottelemassa ruokaansa.. siitä näki, että teki mieli syödä, mutta ei vaan pystynyt :( Se oli myös koko illan melko vaisu verrattuna normaaliin. Olin tosi huolestunut ja asiaa ei auttanut yhtään, että mulle tuli heti mieleen kaverin koira, joka myöskin yhtenä päivänä vaan lakkasi syömästä. Kahden viikon päästä, tästä koirasta tuli enkelikoira lymfooman paljastuttua. Olin tosi ahdistunut koko illan. Mähän olen siis ihan mestari lietsomaan itseni hysteriaan tällaisten asioiden kanssa.

Seuraava yö tuli nukuttua huonosti, paitsi näiden ajatusten takia, niin myöskin, koska heräsin kolme kertaa siihen, että Tipi oksensi. En ole varmaan ikinä ollut niin iloinen oksentelevasta koirasta..!! Ehkä tää sittenkin on vain vatsatauti! Kun Tipillä aamulla oli myös vatsa sekaisin, niin olin jo lähes varma, että vatsatautia sen täytyy olla. Varasin kuitenkin ajan eläinlääkärille, ihan vaan varmuuden vuoksi. Se käynti oli ehkä enemmän tarpeen mun hermoille kuin Tipille...Lääkärikin oli sitä mieltä, että vatsatautia se todennäköisesti on. Sanoi, että Tipi ei oikeastaan ole edes kuivunut, mutta laittoi kuitenkin tippaan ja antoi oksennuksenesto piikin. Koko loppu-illan (pikku lenkkejä lukuunottamatta) Tipi vain nukkui, nukkui ja nukkui. Toipilasruoka ei kelvannut joten annoin ihan normi-nappuloita, ne meni pitkin hampain. Mitään maitohappo-bakteeri valmistetta en pystynyt antamaan, koska sitten ei enää koskenut ruokaan ollenkaan :( Mutta pikku hiljaa paraneminen alkoi. Sen ekan yön jälkeen Tipi ei enää oksentanut ja vatsakin tuli vuorokaudessa kuntoon, ilman niitä maitohappojakin. Pisimpään kestäneet oireet oli väsymys ja vaisuus, sekä se nirsoilu. Ihan kuin olisi vaihtunut eri koiraksi!

Tänään oli sitten ensimmäinen täysin terve päivä ilman mitään vaisuutta tai nirsoilua, jeeee :) Tänään pieni sininen riepotti taas lelujaan, varasti karkkipaperin yönpöydältä ja kukkakaalin palan tiskipöydältä. Riehui Sanin kanssa ja toivotti mut äänekkään iloisesti tervetulleeksi kotiin töiden jälkeen:D Oli siis oma rasittavan ihana itsensä ja paino sanalla ihana :D Kumma miten tuollaisia jokapäiväisiä arjen pieniä hetkiä voikaan kaivata, kun niitä ilman elää pari päivää...Tämä oli eka kerta kun Tipi oli oikeasti kipeä ja nähtävästi se sairastaa samalla tavalla kun elää muutenkin elämäänsä eli ihan täysillä;) Ekaa kertaa "pääsin" myös käyttämään neidin eläinlääkäri-vakuutusta, vaikka se pennusta asti onkin ollut...Pieni sininen on tähän asti ollut terve kuin pukki ja toivottavasti näin on taas tästä eteenpäinkin!! Terveyttä tulee liian helposti pidettyä itsestäänselvyytenä ja sen arvon muistaa vasta kun jotain tällaista tulee eteen.

Ilmeisesti tällaista tautia on nyt kovasti liikkeellä täällä meidän kylällä, kuulen koko ajan uusista tapauksista! Saana ja Sani nyt onneksi näyttäisi säästyneen, kop, kop! Varsinkin Saanan puolesta olin huolissani, koska vanhemmille koirille tällaiset perussairaudetkin voi olla kohtalokkaita. Iso helpotuksen huokaus siis jos tää nyt oli tässä! Kaverin kanssa juuri eilen viestiteltiin kun hänenkin koirallaan oli joku aika sitten ollut mitä ilmeisimmin sama tauti. Siinäkin laumassa nuori, vahva koira sairastui, pennun ja vanhempien koirien säilyessä terveenä, ihan niinkuin meilläkin...aika erikoista! Pari päivää vielä eletään "karenssissa" ja jos mitään ei kenellekään enää tule, niin loppuviikosta voidaan taas treffata kavereita :) Tällaista tällä kertaa...
 
Onnea on terve koira!


maanantai 12. elokuuta 2013

Jos iloitsee pienistä asioista, voi iloita useammin :)

Me iloittiin kisaviikonloppuna meidän hienosta hyl-radasta :D Se olisi ollut nolla, jos ei olisi jätetty yhtä hyppyä suorittamatta matkalla..hups :) Jos haluaisin, niin löytäisin radasta paljonkin epäonnistunutta..mutta nyt haluan nähdä sen vain melkein nollana ja melkein onnistumisena ja nauttia siitä, että saatiin noinkin ehjä kokonaisuus aikaan kisatilanteessa :) Fannylle kiitos videoinnista!

video

Toinen rata oli sellainen meidän perinteinen hylly eli huono :D Tätä rataa en saanut videolla, mutta Saaren Sirpa ikuisti Piipan menoa kuvien muodossa. Kiitos Sirpa, jälleen kerran! :)




 
Kisan jälkeen Piipa suoritti vielä päivän hyvän työn antamalla verinäytteen Hannes Lohen geenitutkimukseen:) Kunhan joku sopiva näytteenottotilaisuus vielä osuu kohdalle, niin Saanakin pääsee antamaan näytteen. Sitten mun tytöt onkin antaneet panoksensa shelttien terveemmän tulevaisuuden puolesta :)
 
Viime perjantaina käytiin Mikaelan, Taon ja Taavin kanssa tokoilemassa, lenkkeilemässä ja parantamassa maailmaa siihen malliin, että kotiuduttiin jälleen puolen yön aikaan:) Loistotreenit, vaikka kaikki ei putkeen mennytkään :) Tää yrittää nyt muistaa, että katse eteen ja ei hötkyilyjä :D Kiitos taas kivasta illasta Mikaela ja pojat!   
 
Tänään töitten jälkeen kierros Märkiössä Ilsen ja issikoiden kanssa ja lenkin päätteeksi tokoilut parkkiksella rekkamiehien taukohetkeä ilahduttaen ;) Eräs rekkamies totesi kovin kauniisti, että Tipihän on jo ihan valmis kokeeseen :D Hih, otin kohteliaisuuden vastaan hymyillen, mutta ehkä me kuitenkin jatketaan vielä treenailua :D Ilselle kiitokset rattoisasta illasta!
 
Loppuun vielä vähän kiusaa pentukuumeisille..Kärsikää :D
 
Hei vaan kaikille!
 
Nää oli ihan petoja :D
 
Ihan mukkelis makkelis :D

Täältä tullaan elämä!

Matkalla huipulle...!
 
Tuleeko minustakin isona yhtä kaunis ja viisas?

Tää sandaali vaan käveli suuhun :D

Kesän "satoa" :)
 
Kyllä ne joskus nukkuikin ;)

Rakkautta..

Mums!
 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin....
 
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
 
:D

torstai 8. elokuuta 2013

fyssarilla ja aksaamassa

Käytiin tänään Patricialla fysioterapiassa trion kanssa. Olin jo kovasti odottanut tätä, koska mulla oli fiilis, että taitaa tulla tarpeeseen:) Sani on yleensä kesän uintien jälkeen ollut älyttömän hyvässä kunnossa, mutta nyt olen jo pidempään seurannut, että seisooko se toisinaan vähän selkä köyryssä ja takajalat allaan? Tää on mua vähän vaivannutkin, joten olin tosi iloinen, että nyt lopultakin päästiin Patricialle tsekkaukseen. Tipissä ei jumit ja kireydet ikinä koskaan näy päällepäin, mutta koska se on elänyt omaa villiä elämäänsä (lennellen vähän väliä mukkelis makkelis metsässä ja aksassa olen ainakin muutaman kerran nähnyt neidin liukastuvan), joten epäilin Tipinkin olevan aika jumissa. Saana oli ainut jonka etukäteen ajattelin olevan ok kunnossa.

Saana pääsi ekana käsittelyyn ja sillä tosiaankin oli kaikki ok! Patricia sanoi, että on 13 vuoden uransa aikana päässyt ainoastaan kaksi kertaa merkitsemään, että asiakkaalla ei ole mitään missään. Saana sai kunnian olla kolmas :D Saana oli siis kaikin puolin aivan loistokunnossa! Patricia totesi vaan, että Saanan osalta tää meni pelkäksi hemmotteluhoidoksi:D Jee, super ihanaa!!!

Teräsmuori!

Sanin kohdalla oli sitten vähän eri juttu. Sillä oli koko alaselkä ja lonkankoukistajat/ojentajat (en muista kummat) aivan tukossa. Pohdittiin, että voisiko johtua tuosta paljosta uimisesta, mutta kun Sani ui tosi hyvällä tekniikalla ja rauhallisesti, niin se ei tuntunut oikein järkeenkäyvältä. Sitten tuli puheeksi Sanin sterkkaus. Patricia kokeili sen vatsaa haavan kohdalta ja sieltähän löytyi pieni kiinnike nahan alta. Niitä kuulemma tulee monastikin leikkausten jälkeen ja siksi haavan parannuttua haavakohtaa pitäisi hellästi hieroa, jotta näitä ei pääse syntymään. Patricia käski mun pitää Sanista kiinni, koska tuo kiinnikkeen irrottaminen sattuu. Mulle tuli sympatiakipuja ihan pelkästä ajatuksesta, mutta Sanilla ei edes ilme värähtänyt kun kiinnike irtosi, pikku-kovanaama :D Mitä suurimmalla todennäköisyydellä jumit ovat siis seurausta kiinnikkeestä, joka on kiristänyt ja nipistänyt ja sen seurauksena saanut Sanin käyttämään kroppaansa väärin. Pieni vaiva, jolla iso vaikutus! Patricia selitti miten nuo kiinnikkeet tulee, liittyi jotenkin siihen miten paljon lääkäri joutuu sorkkimaan vatsalihaksia leikkauksen yhteydessä...mutta lyhyesti sanoen, mitä taitavampi lääkäri, sitä vähemmän kiinnikeitä!! Olen taas kerran niin iloinen, että Sani leikattiin Mevetissä! Joskus noita kiinnikkeitä voi kuulemma tulla koko haavan alueelle, se vasta ilkeeltä tuntuukin :/ Sani oli aika onnellisen näköinen hoitonsa jälkeen, retkotti pitkin pituuttaan ja nautti jumittomasta tilastaan :D Ihanaa, että nyt on kaikki ok :)

Tästä näkee hyvin tuon köyryssä olevan selän
 
versus kuva viime vuodelta...
"Hiukka" erinäköinen selkälinja...

Piipa pääsi vikana käsittelyyn ja mun ennakko-odotuksista poiketen, neiti olikin hurjan hyvässä kunnossa. Etu-osassa ei mitään, taka-osassa ei mitään! Ainut lukko/kireys löytyi lannerangan kahden vikan nikaman välistä. Sitä Patricia joutui hetken avaamaan, mutta lopulta se aukeni. Aika hienoa, että kaksi kolmesta oli noin hyvässä kunnossa. Ja Saninkin jumeihin löytyi syy, joka on nyt hoidettu pois vaivaamasta:) Patricia on kyllä ihan huippu!!! Hymy huulilla ajeltiin kotiin:)

Tipin meno kun on monasti just tätä, niin olisi voinut kuvitella sen olevan aivan jumissa...Onneksi ei :)

Eilen päästiin Piipan kanssa aksaamaan ekan kerran kesätauon jälkeen. Lähdin treeneihin tosi huonolla asenteella. Treenit alkoi klo 18. Töistä pääsin 18.15, joten vaikka menin tukka putkella, niin olin silti tosi myöhässä:( Paahtaminen paikasta toiseen ilman taukoja on tosi rankkaa ja olin jotenkin tosi väsynyt... teki niin mieli perua koko treenit:( Mutta olin perunut jo edellisen viikon treenit samaisesta syystä ja ajattelin, että tällä menolla me ei päästä treenaamaan koko syksynä, joten...Onneksi mentiin, koska treenit oli tooooosi kivat, vaikkakin vaikeat!! Tipi oli ihan liekeissä, se viiletti ihan sata lasissa ja mä yritin pysytellä perässä:) Monessa kohtaa saatiin hinkata linjoja ja mun liikettä, kun en vaan ehtinyt ohjaamaan. Täytyy sanoa, että meidän kouluttaja oli kyllä ihanan kärsivällinen ;) Jaksoi selittää uudestaan ja uudestaan, kun en osannut ja kannustaa niin kauan, että lopulta aina onnistuttiin. Totesi, että mulla on niin nopea koira, etten voi tehdä mitään ylimääräisiä askelia mihinkään tai saatella liian pitkälle. Välillä jouduttiin hinkkaamaan ihan yksittäisen esteen ja ohjauskuvion kanssa, mutta vaikka muutamassa kohdassa saatiinkin viilata kauan ja huolella, niin lopulta kuitenkin päästiin rata onnistuneesti läpi loppuun asti. Treenin lopussa kouluttaja sanoi, että rata oli kooste mm-karsintojen ekan päivän radoista, joten voidaan olla ylpeitä, että saatiin kaikki kohdat selvitettyä ja onnistumaan:) Onneksi sanoi vasta lopussa, muuten multa olisi varmaan loppunut usko ihan kesken:) Treeneistä jäi aivan tosi kiva fiilis ja nyt odotan jo innolla ensi viikon treenejä. Ehkä tää agility-innostuskin alkaa taas löytyä :)

tiistai 6. elokuuta 2013

Open show ja kuvia

Käväistiin viikonloppuna jälleen Tuorlassa, mehän aletaan kohta olla ihan vakiokalustoa ;) Tällä kertaa siellä oli Turun shelttikerhon järjestämä shelttien open show eli epävirallinen näyttely. Tosi kiva ja tunnelmaltaan leppoisa tapahtuma, näitä saisi olla enemmänkin! Koko poppoo oli mukana, mutta koska narttujen tuomarina toimi Marita Axi, niin Sani sai, sattuneesta syystä, esiintyä vain cheerleaderin osassa:)

Piipa pääsi ekana kehään ja keikaili itsensä avonartuissa (2-5v) sijalle 2./6. Kirjallisen arvion lisäksi tuomari antoi kilpailukehän päätteeksi kaikista myös suullisen arvion. Tipistä sanoi, että hyvin terve rakenteinen, hienosti liikkuva, erittäin itsevarma koira, jonka merleväri saisi olla puhtaampi :)


Pieni, vähän ylpeä, sininen :D
Kuva Sirpa Saari
 
Saatiin siis myös kirjallinen arvio, joka oli rasti ruutuun tyyppinen + tuomarin lisäkommentit. Tipin arvio kuului seuraavasti:
 
Yleisvaikutelma : Rodunomainen
Koko: ihannekokoinen
Luonne: ystävällinen
Kallo: hieman leveä
Otsapenger: hyvä
Kuono-osa: hyvä, hyvin pyöristynyt, hyvä alaleuka
Silmät: sopivat, vähän pyöreät
Purenta: leikkaava, kaikki hampaat
Korvat: sopivat, hyvin taittuneet
Kaula: voisi olla hieman pidempi
Runko: sopiva kokoon nähden
Rintakehä: sopiva
Eturaajat: hyvä luusto kokoon nähden, lyhyt olkavarsi
Takaraajat: Hyvin kulmautuneet
Häntä: sopiva
Liikkeet: liikkuu sujuvasti takaa ja edestä
Väri: blue merle, voisi olla parempi
Turkki: kesäturkissa, väri voisi olla parempi
 
 
Tukka putkella mennään :)
 
 
Kuvat Sirpa Saari
 
Saanan vuoro oli viimeisenä. Narttujen veteraani luokassa oli Saanan lisäksi vain yksi osallistuja Ihanaínen Nekku (C.I.B ja moninkertainen MVA Anyway Cream future). Saana jäi oikeutetusti toiseksi:) Nekku oli lopulta koko näyttelyn ROP, joten ei todellakaan huonolle hävitty:) Tuomari sanoi, että molemmat veteraanit ovat hienossa kunnossa, hyvin hoidettuja ja upeita rotunsa edustajia, joista nuoremmat voivat ottaa mallia:) Sanoi, että Saana jää kakkoseksi pystyjen korviensa ja kookkaan kokonsa takia.
 
Iloinen kehäkettu :)
kuva Sirpa Saari
 
Saanan kirjallinen arvio kuului seuraavasti:
 
Yleisvaikutelma: Hyvin rodunomainen, erinomaisesti hoidettu koira
Koko: 39cm
Luonne: ystävällinen
Kallo: litteä, erittäin hyvä
Otsapenger: hyvä
Kuono-osa: Kauniisti pyöristynyt, alaleuka iän myötä vähän kuivunut
Silmät: sopivat, mantelinmuotoiset, kauniit, tummat
Purenta: Leikkaava, kaikki hampaat, hyvin hoidetut
Korvat: Pystyt, erittäin kevyet
Kaula: hyvä
Runko: sopiva kokoon nähden
Rintakehä: sopiva
Etu- ja takaraajat: hyvin kulmautunut edestä ja takaa, vähän pysty olkavarsi, hyvä luusto, erinomaiset polvikaaret ja kulmaukset
Häntä: sopiva
Liikkeet: erinomainen takapotku
Väri: soopeli, kaunis
Turkki: karva vähän pehmeä, mutta turkki runsas
 
Jollain oli vähän hauskaa kehässä:D
 
Kattokaa nyt tota nauravaa naamaa:D Pitäisköhän sitä alkaa taas käyttää näyttelyissä, ihan vaan koska neiti näyttää niin tykkäävän touhusta:)
 
Huomaa, että ollaan viime aikoina tokoiltu, vähän meinasi mennä seuraamiseksi välillä ;)
 
Pönötellessäkin vähän naurattaa:)
Kaikki kuvat Sirpa Saari
 
Näyttelyssä jaettiin myös erityispalkintoja. Tipi voitti lumoavin katse-kilpailun ja Saana oli virkein veteraani:) Saatiin siis kunnon kasa herkkuja kotiin vietäväksi, kyllä tytöt oli iloisia:D
 
Tavattiin näyttelyssä myös ekaa kertaa Saanan puolisisko Dixie, typsyillä siis sama äiti. Siskokset ei ehkä olleet ulkonäöllisesti ihan samasta puusta veistetyt, mutta kyllä se yhteinen piirrekin löytyi..Dixie on kuulemma oikein ahneuden perikuva, kas kun kuulostaakin tutulle ;)
 
Saanan ja Dixien kuvasi Margareta Sundell
 
Kiitos vielä Turun puuhanaisille kivan päivän järjestämisestä!!! Hienosti järjestetty ja hoidettu tapahtuma, jossa ihana tunnelma ja iloiset ihmiset. Säätä myöten ihan nappi tapahtuma! Kiitos Sirpalle jälleen ihanista kuvista, nää kuvamuistot on niin ihania!
 
Kyllä muuten huomaa, että taas ollaan töissä..Olen nyt monena päivänä suunnitellut päivittäväni blogia, mutta aina kun siihen olisi aikaa, niin kello on jo yli puolen yön, niinkuin nytkin.... Kellä olikaan niitä ylimääräisiä tunteja myynnissä? ;) En jaksa päivitella enää mitään treenijuttuja, mutta palataan vielä hetkeksi lomatunnelmiin:) Vikalla lomaviikolla(eli pari viikkoa sitten) saatiin vihdoin toteutettua suunnitelmissa ollut kuvausreissu Elisaareen kera Reetan ja mun äidin. Aiemmat yritykset oli sade torpedoinut ja tämäkin torstai valkeni varsin harmaana. Mutta päätettiin kuitenkin lähteä reissuun sateenkin uhalla. Ja sieltähän se aurinko parin tunnin päästä liittyi seuraan ja jaksoi lopulta möllöttää taivaalla koko päivän. Ihanaa:)
 
Matka itsessään oli jo kokemus, kun ensin mentiin lossilla ekaan saareen ja viimeiset sata metriä seuraavan saareen piti itse soutaa :) Rannassa oli siis soutuveneitä varattuna tätä varten. Typsyt ei ole koskaan ennen olleet soutuveneessä, mutta käyttäytyivät kuin kokeneetkin konkarit :) Hihnoista tosin oli pakko pitää kunnolla kiinni, koska Tipiä varsinkin kiinnosti vähän turhankin paljon airon läiskintä vettä vasten;)
 

Matruusit tarkkoina!
Kuva Kirsi Tuominen
 
Itse saarella kierreltiin ristiin rastiin. Ihana paikka ja niin kauniita maisemia!
 

Polut kulki läpi lehmälaidunten ja peltojen. Sani näyttää tietä!
 

Saanu poseeraa ja Tipikin on ängennyt kuvaan:)
 
 

Portaat, mikä oivallinen poseerauspaikka:)
Kuva Kirsi Tuominen
 

Pipa löysi taas kepin... niin ison, ettei se mahdu edes kuvaan :D
 

Typsyt ja tukkavalo :)


Poseerausta vakavalla naamalla:)
 

Hymyä!
 

Hetki aloillaan
Kuva Kirsi Tuominen
 

Taas löytyi keppi-projekti:)
 

Luonnon oma kuvauskoroke: lahonnut kanto;)
 

Tällaisia portaita jouduttiin ylittämään vähän väliä...
Kuva Kirsi Tuominen
 
 

Sani ja kesän bikini-look!
 

Trio suloiset!
 
Kotimatkalla poikettiin reitin varrella olleeseen rantaravintolaan syömään ehkä maailman parhaat ceacar-salaatit:) Oikeesti, ne oli aivan taivaalliset!! Koska ilta oli vielä nuori ja olokin syömisestä virkistynyt, niin päätettiin koukata vielä Kopparnäsin kautta, kun se siinä matkan varrella oli. Hyvä, että mentiin! Se on kyllä aina vaan yhtä kaunis paikka ja näkemisen arvoinen! Muutama kuva sieltäkin...
 
 










Kuva Kirsi Tuominen


Kuva Kirsi Tuominen
 
Koko päivä (kello 9-22) reissussa taas hurahti, vaikka lenkkeiltyä tulikin ehkä vaan max 10 kilometriä :) Ihania paikkoja, upeita maisemia, mukavaa seuraa, auringonpaistetta ja aikaa vaan olla sekä tietysti valokuvausta aamusta iltaan... Ihan täydellinen päivä siis! :)