Voi mikä ihana yhdistelmä!

Vapaapäivä ja aurinko, nimittäin:D Akkujen latausta aurinko-energialla ja ihan tupla-annoksena kun paisteli viime viikolla sekä torstaina että sunnuntaina, mun molempina vapaapäivinä siis!! Harvinaista ja niin ihanaa!!

Torstaina käytiin 2,5 tunnin peltolenkki kera Ilsen ja issikka-tyttöjen:)

 

Me ei juuri pysähdelty kuvaamaan, joten kuvasaalis jäi aika pieneksi. Mutta kyllä oli mahtavaa kulkea pitkästä aikaa auringonpaisteessa! Auringolla on ihan valtava positiivinen voima:)

 

Sunnuntaina kaverin kanssa Vaakkoissa tällaisissa maisemissa:

 

Huomaa, että kuvailut on olleet pitkään tauolla..neidit ei yhtään muistaneet miten mallina ollaan, paitsi Saana-linssilude:D

 

"Ei varmana katota kameraan!!" :D

 

Saniainen

 

Saanu

 

 

Ja päivän luontotehtävä: etsi kuvasta koira? ;)

 

 

Doboilu (eli pallojumppa) startattiin viikko sitten ja tänään oli jo toinen kerta...Sanille tehtävät on tähän asti olleet ihan pala kakkua:) Samaa ei voi sanoa omistajastaan;) Doboilussa siis sekä koira ja omistaja jumppaa palloilla vuorotellen ja välillä vähän yhdessäkin...Kurssin päättyessä mulla pitäisi siis olla (ainakin lähes!) yhtä hyvät syvät lihakset kuin Sanilla...we'll see;)

 

Perjantaina Piipa pääsi liitämään tällaista vauhtirataa:

 

 

Putki-puomi erottelussa puomin vetovoima oli taas huomattava, joten esteillä 2-3 saatiin hetki hinkata, kun taas 11-12 sujui kuin tanssi vaan:D Viitos-hypyn poispäinkäänös oli aikas makee, tää on yks Piipan bravuuri ja keppien haku oli nätti heti kun lakkasin huitomasta käsillä ja käskytin yksinkertaisesti näyttämällä koiran puoleisella kädellä. Piipa kyllä osaa kun sille vaan annetaan järkevät ohjeet;) Esteelle 13 irtosi niin kivasti, että ehdin hyvin (tai no ainakin ehdin;)) tekemään persjätön 14 jälkeen, vau mulle:D A:lla mua taas vähän hirvitti, en taida päästä siitä viime kevään törmäilystä ikinä yli...Onneksi Piipa on semmoinen rämäpää, ettei sitä hetkauta, tasoittaa tätä mun pehmeyttä:) A sujui siis ihan ilman ongelmia, mulla vaan sydän jättää joka kerta lyönnin väliin, kun Piipa suorittaa sitä:( Joka tapauksessa ihanat treenit ja mä niin tykkään tehdä ratoja joissa koira pääsee paahdattamaan!! Ihan parasta!!

 

Ja loppuun vielä pari pentukuumeisten kidutuskuvaa;) Parisen viikkoa sitten maailmaan putkahti lisää willejä walkoisia, joita viime viikonloppuna kävin lällyttelemässä:) Paljon onnea vielä ihanasta triosta Heidi ja Kuura!!!

 

Huhu, Taru ja Tosi

 

 

Vadelmatassut

 

Myös Nuppusen kenneliin syntyi pari päivää sitten uusia pikku-Nuppusia, onnea, onnea, onnea oikein kovasti, vielä tätäkin kautta!! :)  Vaikka meidän pentulaatikko jäikin tyhjäksi, niin onneksi pääsee muiden pentulaatikkojen reunalle notkumaan!! Ihanaa saada vähän pennuntuoksua tähän kevääseen kuitenkin..:)

 

Ihanaa perjantaita kaikille!! Voi kun viikonloppuna paistaisi taas aurinko:) 

 

 

rakennetta ja liikkeitä + jumppavideo:)

Olipahan mielenkiintoinen sunnuntai mielenkiintoisen aiheen parissa. Olin siis kuuntelemassa Leena Piiran luentoa aiheesta koiran rakenne ja liikkeet. Asiaa käytiin läpi niin kuvien kuin paikalla olleiden esimerkki koirien kera. Katsottiin miltä koiran kuuluu näyttää seistessä, istuessa, maaten ja liikkuessaan eri askelajeissa. Poikkeamat ideaalista kertovat aina jostain, syy voi olla esim. rakenteellinen, toiminnallinen, jumi tai kireys jossain, kipu, joskus myös ihan vaan tapa tai tempperamenttiin liittyvä seikka. Ajatus oli, että opitaan katsomaan omia koiria, miltä ne näyttää normisti, jotta opittaisiin myös huomaamaan jos asennoissa tai liikkeissä alkaa esiintyä jotain normista poikkeavaa. Näin ne saisi hoidatettua ennenkuin pääsevät pahenemaan. Piira painotti, että liian tarkkaan ja suurennuslasilla ei kuitenkaan saa alkaa kytätä:) Paljon puhuttiin myös ennaltaehkäisystä. Hyvät lämmittelyt / jäähdyttelyt, säännölliset lihashuollot, lenkittäminen mahdollisimman paljon pehmeällä alustalla (esim. metsä) ja kaikilla askellajeilla (kävely, ravi, laukka), huili/palautuspäivät kisojen jälkeen. Varsinkin urheilukoirilla kannattaa myös käyttää ennaltaehkäisevästi lisäravinteita (nivelaineet, b-vitamiini, magnesium) heti harrastuksen aloittamisesta lähtien. BOT-tuotteet ja magneetti-tuotteet ovat myös hyviä ennaltaehkäisemään jumien ja muiden syntymistä. Paljon oli asiaa ja tosi mielenkiintoinen ja antoisa päivä!! Näitä lisää:)

Huomenna aloitetaan Sanin kanssa doboilu:) Nimi onkin lähes ainut mitä lajista tiedän, niin ja, että siinä on jumppapallo:) Hauskaa, odotan innolla! Kurssia ootellessa jumppailtiin pitkästä aikaa pallon kanssa:) Hyvin Saniainen edelleen pallon päällä pysyy, otin vähän videotakin:) Ja toki Tipi ja Saana pääsi myös jumppailemaan/temputtelemaan! Niistäkin pätkät tuossa videolla:) 

tytöt jumppaa

Huomenna vapaapäivä, jeeee:D

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät..

...kovin paljon on myös itsestäs kiinni,

 miten tämänkin kuvan värität.

Torstai on toivoa täynnä ja olihan se! Viime torstai oli meille paljon muutakin kuin ystävänpäivä..Se oli Tipin ultrapäivä. En ole asiasta tänne blogiin kirjoitellut, mutta astutin siis Tipin noista tammikuun juoksuista. Astutus ei tällä kertaa mennyt ihan oppikirjan mukaan, kun homma ei Tipin osalta ollut ihan rakkautta ensi silmäyksellä, proge-tuloksesta huolimatta. Ja koska mä en halua pakottaa (siinä menee mun raja miten kovasti pentuja haluan), niin ajeltiin 4 kertaa uroksen luo, ennenkuin onnistui. Astutus oli lopulta helppo ja luonnollinen, mutta onnistuminen tapahtui vasta vuorokaudella 19 ja pariskunta ei jäänyt kiinni. Vähän epävarmoin mielin jäin odottelemaan lopputulosta.

Torstaina vrk 30 mentiin siis ultraan ja eihän siellä ketään näkynyt eli tyhjä on:( Melkein arvasin, kun mitään merkkejä ei tullut, ei rauhoittumista, ei ruokahaluttomuutta, ei mitään muutosta vatsalinjassa. Eläinlääkäri sanoi, että periaatteessa on teoreettinen mahdollisuus, että siellä jotain voisi silti olla ja voin ilmaiseksi ultrauttaa Tipin 10 päivän päästä uudestaan. Jätin ajan tilaamatta, eiköhän se ole ihan yhtä teoreettinen mahdollisuus kuin viime kerrallakin.

En oikeasti enää tiedä itkeä vai nauraa näille mun kasvatushaaveille...Mulla on ollut shelttejä kohta 19 vuotta, neljä eri narttua ja Tipi on ensimmäinen jonka kanssa pääsen edes yrittämään. Melkein tekisi mieli sanoa, että joidenkin ihmisten ei vaan ole tarkoitus ikinä kasvattaa. Mutta koska itsesääli ja negatiivisten ajatusten pyörittely ei taida mua millaan lailla hyödyttää, päinvastoin, niin toteanpa vaan, että ehkä sen seuraavan kanssa sitten..

Pettynyt olen, sitä ei käy kiistäminen. Mutta en Tipiin, en pienimmässäkään määrin. Tipin arvoa tämä ei muuta, se on ihan yhtä hieno, tärkeä ja rakas kuin tätä ennenkin, ihan mahdottoman rakas!! Piipa on mun sininen aarre ja jos en voi siltä pentuja saada, niin se tekee neidistä vaan sitäkin ainutlaatuisemman!!

Pennuille olisi ollut aivan super-ihanat koditkin jo odottamassa ja pennunodottajien puolesta olenkin tosi pahoillani:( On ollut ihana tutustua teihin kaikkiin ja joku päivä jotkut onnekkaat pennut tulee vielä saamaan teidän luota ihanat kodit!!

Ja vaikka olen pettynyt ja surullinen, niin koitan myös muistaa, että voisin surra paljon pahempaakin! Olen kuitenkin kohdannut näiden mun karvamurujen kanssa paljon suurempaakin epäonnea. Saanalla vuoden iässä todetut E-lonkat. Agilityn lopetus Sanin kanssa. Tanulla todettu munuaisvika ja myöhemmin sairauden pahennuttua Tanun päästäminen kissa-enkeliksi. Sissin menetys... Noihin ja moneen muuhun ikävään asiaan verrattuna tää on kuitenkin tosi pieni juttu!!

"Sometimes we just have to make our own sunshine..."

Muruset, jotka tuo auringonpaisteen siihen harmainpaan ja sateisinpaankin päivään:)

Suuret kiitokset vielä uroksen omistajalle neuvoista, tuesta, kärsivällisyydestä ja  ihan kaikesta!!! Ja mun ihanille ystäville kaikesta tuesta ja mukana elämisestä!!! Elämä on ja aina ei mene suunnitelmien mukaan. Kaikelle on varmasti tarkoituksensa! Me ei tätä jäädä murehtimaan vaan uusia suunnitelmia ja haaveita peliin!! Sanoin kaverille jo ennen astutusta, että jos tää pentuprojekti epäonnistuu, niin sitten me korkataan Tipin kanssa tokon alokas luokka kesällä. Ja tää päätös pitää, joten se tietää treeniä, treeniä, treeniä:) Paljon on tehtävää, mutta pohjat on kunnossa, joten eiköhän noi liikkeet tosta valmistu:)  Ja aivan mahtavan ihanaa päästä taas aksailemaankin:) Tässä tulikin liki 3kk tauko(siinä oli joulutauko juoksun ja astutusten lisäksi), joten kovasti on intoa päästä radalle, meillä molemmilla:) Vähän pitää muistutella meidän molempien, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa voi taas alkaa katsella kisakalenteria sillä silmällä:)

Sellaista se elämä on. Yksi pennunodottelija laittoi niin ihanasti ennen ultraa, että jos uutiset on mollivoittoisia, niin sitten pitää vaan iloita jo näistä olemassa olevista ystävistä! Ja se on niin totta!! Vähän myöhässä tulee, mutta toisaalta ystävänpäivähän on joka päivä, joten ihanaa ystävänpäivää kaikille meidän ystäville:) Seuraavalla kerralla varmaan vähän positiivisempaa päivitystä luvassa!!:)

fyssarilla

Reilu viikko sitten maanantaina tehtiin reissu Porvooseen Patrician luo eli typsyt käytetty fyssarilla:) Hyvään saumaan tuli tää käynti, koska Sani ja Tipi oli molemmat melkoisen jumissa, varmaankin johtuen tammikuisista juoksuista joiden aikana astuivat vuorotellen toisiaan, nartut ne vasta hulluja on juoksujen aikaan...:D Hienoa oli kuitenkin että rangat oli molemmilla suorat ja kunnossa, joten kaikki jumit oli lihasperäisiä. Sanilla oli alaselkä ja varsinkin lonkan ojentajat (vai oliko ne koukistajat) ihan totaali juntassa, mutta hyvin aukesi kaikki. Ja Sani oli hoidon jälkeen niin fiiliksissä, että piti käydä monta kertaa esittelemässä meille miten takajalat saa nyt venytettyä niiiin pitkälle:D Taisi tuntua hyvälle kun sai paikat auki:)

Saanalla ei varsinaisesti mitään kummenpaa (Saana ei osallistu näihin astumisleikkeihin), joten Saana sai vaan nauttia ihanasta käsittelystä:) Kiva juttu!!

Tipi oli Sanin tavoin aika jumissa, Tipistä en vaan ikinä näe sitä päällepäin. Se mennä touhottaa aina samalla lailla, vaikka pää kainalossa;) Patricia kyllä näki jo liikkeistä että jumissa on. Tytöistä oli varmasti aivan ihanaa olla hoidettava, koska kaikista jumeista huolimatta makasivat tyytyväisinä paikallaan koko hoidon ajan. Tipi taisi melkein nukahtaa, ainakin sillä oli silmät kiinni kaiken aikaa:D Niin nautinnolliselta näytti, että melkein kateeksi kävi:) Aurinkoinen vapaapäivä ja hyvät kuvausilmat meni siinä, mutta oli se sen arvoista!:) Seuraavan kerran sitten huhtikuun lopussa:)

Tammikuun lopussa käytiin sukuloimassa Lohjalle Sanin New Spices-sukulaisten kanssa:) Paikalla oli myös velipoika-Tilli, sisko-Silvia, muutama ei sukulainen ja pari vääränrotuistakin:) En tiedä laskiko kukaan paikallaolijoiden määrää, mutta koiria taisi olla lähemmäs kolmekymmentä ja ihmisiä vähän vähemmän...:) Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa:D Kiitokset vielä Sikelle "emännöinnistä" ja kaikille mukavasta lenkistä ja kahvitteluista, oli ihana nähdä teitä kaikkia!! Olisin lisännyt tähän kuvia, mutta bloggeri ei suostu yhteistyöhän, joten olkoon! Uutta sukulaislenkkiä innolla ootellen!!

Parin viime viikon aikana on kadoksissa ollut tokokärpänenkin taas lennellyt jostain esille:) Melkoista hiljaiseloa ollaankin tokon suhteen elelty viimeiset kolme kuukautta, sama homma joka vuosi kun illat pimenee! Ei vaan inspaa yhtään lähteä treenimään tuonne pimeään ja kylmään. Aikaisempina vuosina olen tuntenut asiasta vähän jopa huonoa omaa tuntoa, mutta tänä talvena päätin olla stressaamatta moisen takia. Jos ei huvita treenata, niin ei ole pakko, kyllä sitä ehtii keväälläkin:) No jostain tää toko-into nyt kuitenkin pompsahti esiin, joten ollaan sitten vähän treenitty;) Tänään käytiin jopa pitkästä aikaa kimppatreenaamassa ja huomiseksi ollaan sovittu aamutreenit sporttikselle kaverin kanssa. Jospa taas pikku hiljaa saataisiin liikkeet kuntoon, niin voitaisiin keväällä lähteä koittamaan kisoihin...:)

Nyt nukkumaan, heissan:)